Ensimmäiset kisat

Vaikka välillä meinaa hevoshommissa epätoivo iskeä, niin sitä makeammalta maistuvat ilon hetket. Niiden voimalla sitä jaksaa maksaa tallivuokransa seuraavassakin kuussa, raahata syksyisin kuraisia loimia ja lapioida satoja kottikärryllisiä lantaa vuodessa. Oikeastaan koko viikko on ollut iloisia onnistumisia täynnä.

Maanantaina motivoin itseni maastolenkille kaatosateeseen ja kuin taikaiskusta sade muuttui raikkaaksi sumusateeksi, kun pääsin hevosen selkään. Tiistaina rakensimme radan, jossa oli hirmuinen porttiestekin. Sujuvan radan päätteeksi päätin ilmoittaa Sissin harjoituskisoihin torstaiksi. Sitä ennen osallistuimme vielä kouluvalmennukseen, joka meni ihan mallikkaasti.

Kisoihin lähteminen nuoren hevosen kanssa sisältää valtavasti jännitysmomentteja, joista suurin oli ehdottomasti mörssärikyyti. Täytyykin sanoa, että kuvainnollisesti voitimme ensimmäisen palkinnon jo kotipihassa, kun Sissi kiipesi kyytiin kuin vanha konkari. Täytyy myöntää, että mörssärin ratissa ehdin miettiä jo lähes kaikkia vaihtoehtosia tapoja kuolla liikenneonnettomuudessa, mutta Kulhon liikenneympyrässä epävarmuus alkoi jo vaihtua iloksi. Tässä sitä kuljetettiin omaa hevosta omalla kuljetuskalustolla ja vielä kisoihin!

Ensimmäiset kisat päätettiin ottaa varman päälle ja niinpä ilmoittauduin mahdollisimman pieniin luokkiin. Sissiä jännitikin kisapaikalla niin paljon, että välillä ei menattu uskaltaa liikkua eteenpäin ollenkaan. Radalla olikin jos jonkunlaisia pelottavia asioita jättikokoisista muurinjohteista lähtien. Ensimmäinen rata mentiin käytännössä ravissa välillä pysähdellenkin. Mutta esteet olivat niin pieniä, että ne pysti hyppäämään vaikka paikaltaan, mikä myös jouduttiin tekemään, kun Sissi pysähtyi sarjan väliin:D .

Mutta olin kyllä hirveän ylpeä pienestä hevosestani. Vaikka jokainen este jännitti ja hevonen oli kavionkannasta korvanpäähän kireä kuin viulunkieli, ei kieltoja tullut ensimmäistäkään. Hermostunut vingurtelu johti kolmanneksi viimeisen esteen pudottamiseen, mutta 11 esteen radasta se on loppujen lopuksi aika vähän. Saldona siis neljä virhepistettä.

Toinen luokka meni jo huomattavasti sujuvammin. Sissi eteni laukassa koko radan ja hyppäsi mielellään. Vaikka laukanvaihdot jäivät vielä tekemättä ja ensimmäiselle esteeelle tultiin melkein sivuttain (Sissi pelkäsi liputtajaa 😉 ), niin kaikkiaan olin oikein tyytyväinen. Sama este kuin ensimmäiselläkin radalla tuli alas, mutta mitäpä siitä.

Kotiinkin päästiin turvallisesti. Tuskin olin takasillan ehtinyt laskea, kun aloin jo suunnitella seuraavia kisoja. Sissi tervehti tuttuja tallikavereitaan. Minusta se näytti aika tyytyväiseltä itseensä.

Kuvia kisoista: (ja ei lentänyt kärpänen suuhun, jos joku sitä miettii. Sanon vain hyvin leveästi hepalleni, että hyyVÄÄÄÄ 😀 )


Advertisement
Kategoria(t): Kesä 2011. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s