Marpun ikuistuksia Sissin hissihypyistä.
Muistan, kun vedin päälle lempipaitaani aika tarkalleen noin 13 vuotta sitten. Oli heinäkuun puoliväli ja vietettiin Ilosaarirock-viikonloppua. Tuolloin korjasin kyynertaipeeseen asti revenneen hihansuuni kymmenellä napakalla nitojan niitillä. Hyvin kesti. Sittemmin olen luopunut nitojasta ja siirtynyt teippeihin. Erilaisilla teippauksilla olen lyhetänyt housunlahkeet, korjannut pyöräntarakat ja auton pikkuviat. Neula ja lanka kun ei koskaan ole pysynyt kädessä, enkä tunnetusti ole kovin tarkka esteettisestä puolestakaan, on teippirullasta tullut yksi elämäni käänteentekevimmistä patenttivälineistä. Erityisesti olen tykästynyt nk. jesariin, jota myös ilmastointiteipiksi kutsutaan.
Jesari on ennen kaikkea luotettavaa, mutta omalla tavallaan myös kaunista. Lisäksi yksi rulla tuntuu kestävän isältä pojalle. Itse pidän kyseistä teippiä aina käden ulottuvilla. Toisinaan rulla putkahtaa jostain piilosta esiin, mutta koskaan se ei synnytä samalaista tuskastumisen tunnetta, kuin muu roju, jota mm. hanskalokerossa, talliarkussa tai siivoiskomerossa säilytän. Jesarin löytämisestä tulee aina hyvä mieli. Useimmat meistä ovat ehdollistuneet ilahtumaan sen hopeisen pinnan pilkistäessä esiin muiden romppeiden alta. Jokainen on varmaan joskus saanut avun tuosta oivallisesta pikku esineestä.
Tänään saavuin taas tallille jokunen akateeminen vartti myöhässä. Illalla oli kisoihin lähtö, joten siivosin ja pakkasin tavallista reippaammin kaiken valmiiksi. Vielä saappaat jalkaan ja…KRRRRZZZ…. Kertaalleen uusittu vetoketju sirvahti rikki molemmista päistä. Pohkeeni muistutti pienen hetken korsettiin puettua grillimakkaraa. Vetoketjun vedin piteli koipeani keskeltä kasassa ja se mikä tursui molemmilta puolilta ulos ei ehkä ollut silkkaa lihasta.
Vaihtoehdot olivat vähissä ja ensimmäinen, kesäkisat lampaankarvakengissä, ei loppujen lopuksi ollut edes varteenotettava ajatus. Siispä timakka kuusi kierrosta jesseteippiä pohkeen ympäri ja menoksi. Ja niillä eväillä ratsastettiin tänäänkin sijoille, kun Sissi tempaisi pienemmässä luokassa tuplanollat. Kasikympissä päästiin myös perusrata virheittä, mutta uusinnassa putosi yksi harmittava este, kun teimme uusinnan kakkosesteelle riskillä lyhyen tien. Kaikenkaikkiaan kisat menivät siis loistavasti, vaikka Sissi esittikin muutaman hämähäkkiloikan, jossa kuski pelastautui ainoastaan martingaalissa, romaanissa ja harjassa roikkumalla 😀 Ensi viikolla tamma saakin huilia kisaamisen suhteen, kun emäntä suuntaa Ruotsin risteilylle. Vis ses!
Vertaistukea ratsastajalle 