Otin valmentajan neuvoista vaarin ja väsäilin tänään kentälle kavalettiharjoituksen. Sissi mennä porskuttikin varsin kivasti. Pieni lähestymisvirhe kyllä meinasi tulla kalliiksi, kun astetta kovempi ohjasote sai hevosen pamauttamaan niskansa suoraan meikäläisen naamaan. Etuhampaat tietysti kalahtivat alahuuleen ja hetken aikaa piti ihan tunnustella, että josko legot enää ensinkään pysyvät paikallaan. Ikävä olisi tullut omia ”oravanhampaitani” ja huominen työpäiväkin olisi varmaan mennyt kiitettävästi shöshöttäessä. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä ja parilla taltanpistolla alahuulessa. Onneksi turvotus on ainakin toistaiseksi kohdistut sisään päin. Peilistä katsomalla näytän ainakin yhtä normaalilta (tai epänormaalilta) kuin yleensäkin. Siispä hurraa hei taas tälle hevosharrastukselle ja kohti uusia haasteita 😀