Ajatus on maailman yksinkertaisin asia. Voin helposti ajatella tekeväni asioita. Sieluni siivillä voin liitää lottovoittajaksi tai rauhoittavalle hermolomalle vaikkapa Thaimaahan. Ajatus karvamuffetin klippaamisesta ei vaatinut myöskään suuria ponnisteluja. Ajatuksissani Sissi sidottaisiin käytävälle, Nina heiluttelisi klipperiään, radio soisi hiljaa taustalla ja kaikki hymyilisivät iloisesti. Käytännössä tämä kaikki oli huomattavasti suuritöisempi projekti, jonka hoitaminen imi varmaan puolikkaan tankin bensaa ja riipi lompakon sisusten lisäksi hermotkin riekaleiksi.
Kun klippaaja eilen iltapäivällä saapui päästämään hikoilevan tammani pälkähästä, emme varmaan kumpikaan osanneet kuvitella, että samalle reissulle pitää tulla ei vain kerran vaan kahdesti uudestaankin. Sissin pingispallot pyörivät päässä kuin väkkärät jo ennen kuin klipperiä edes tuotiin lähelle. Nahkapäitset vaihtuivat kaulapantaan, mikä ei estänyt tammaa istumasta koko painollaan kaikkien remeleiden varassa. Siinä vaiheessa, kun Sissi olisi mielellään kivunnut parturinsa syliin istumaan, totesimme, ettei homma taida ilman kevyttä rauhoitusta onnistua.
Siispä sovimme uudet treffit illaksi ja hurautin Reijolaan rauhoitetta hakemaan. Illalla ajelin tallille ja harjoittelimme suun kautta annettavan rauhoitteen annostelemista kielen alle. Homma toimi kiitettävästi. Sissi antoi pitää ruiskua suussaan joitakin sekunteja ja sai siitä kiitokseksi porkkanan. Vaan annas, kun H-hetki koitti. Kaksi kolmasosaa geelistä ehdin kuin ehdinkin sihdata kielen alle, kun hevonen oivalsi, että tässähän ollaan jotain kepuliskonsteja käyttämällä tunkemassa myrkkyjä häneen. En ehtinyt Sissiä sanoa, kun polle irtautui maasta, nousi pystyyn ja pamautti päänsä kattoon. Meikäläinen oli varmaan roikkunut päitsissä kohti korkeuksia ja valitettavasti laskeuduimme yhtä nopeasti maankamaralle kuin mitä olimme ylöskin singonneet. Vielä valitettavampaa oli tosin se, että tämän ”hääkakun” polkaisussa Sissi veti pidemmän heinänkorren ja tömähti mihinkäs muualle, kuin kirjoittajan jalkapöydän päälle. Tahaton karjaisuni kiiri varmaan Joensuuhun asti, mikä tietenkin sai tammankin väistämään mokomaa jollottajaa. Väistöliikkeen verran sain vielä tuntea, miten napakasti se kavio potkaiseekaan vauhti pitävältä pohjalta niin kuin esimerkiksi meikäläisen kumpparilta.
Mustunut ja turvonnut jalka oli harmeista kuitenkin vähäpätöisin, kun 45 minuutin odottelunkaan jälkeen ei Sissi tahtonut antaa rauhoitteelle periksi. Pikkuhiljaa tamman alahuuli alkoi roikkua ja silmät notkahtivat puolitankoon. Mutta niin vaan korvat höristyivät ja pilke palasi silmään joka kerta, kun Nina yritti hevosta edes lähestyä. Lähes tunnin värjöttely öisessä tallissa ei tuottanut tulosta. Sissi sai pitää karvansa ja taluttelimme laskuhumalaisen pollen takaisin karsinaan.
Periksi ei kuitenkaan haluttu antaa. Käyttöön otettiin tällä kertaa kovemmat metodit ja niin olin taas aamuvarhaisella tallilla odottamassa eläinlääkäriä. Luottolekuri täräytti puudukeket suoraan Sissin kaulasuoneen ja niin oli taas tamma radalla. Tällä kertaa Sissi sammui kuin saunalyhty muutamassa minuutissa. Kuola valuen ja pää painuksissa tamma odottelinkin Ninaa, joka hurautti paikalle alle varttitunnissa. Vaan klipperin hurina voitti huumeetkin ja niin istui taas täydellisen vironnut karvajuhta kaulapannan varassa. Ryhti tosin enää ollut yhtä terhakka ja korvan asennosta saattoi lukea antautumisen aakkosia.
Tutinan, tärinän ja tuskanhien takaa alkoi kuitenkin pilkahtaa luottamus siihen, ettei tässä vielä olla Sissi-parkaa nötkötiksi suolaamassa. Osittain narkoosin ja suurelta osin klippaajan rauhallisuuden ansioista alkoi kuin alkoikin homma toimia. Pienet ritolat oli toki näön vuoksi heitettävä, kun siirryttiin toiselle kyljelle, mutta kaikenkaikkiaan homma oli lopulta hoidettu varsin nopeasti. Ja tulihan siitä hieno! Ennen kaikkea hillitön hikoaminen loppuu nyt, enkä joudu pelkäämään, että alati märkä hevonen vilustuu.
Vaan kuten todettu, hevosten kanssa ei mene aina niin kuin oltiin ajateltu. Aion kuvata Sissiä tämän illan estetreeneissä, niin näette uuden frisyyrin, jonka taiteleminen vaati Kaunessalonki Ninalta todellista urotyötä. Onnea ja menestystä kaikille samaan urakkaan ryhtyville!
Vertaistukea ratsastajalle 