Meikäläinen on nyt virallisesti hankkinut itselleen oman viruksen. Viruksen pentele pitää nyt mun sisuksissa kotibileitä ja olo on tunnetusti hirmuinen. Jos joku lukijoista on joskus ollut paikalla, kun meitsi sairastaa, niin osaatte kohdistaa säälinne juuri oikeaan henkilöön eli Matiakseen. Olen nimittäin sairastaessani ihan mahdotonta seuraa. Tiedän sen itsekin, enkä välitä, sillä uskon viruksen hallitsevan kaikkia toimintojani suvereenisti.
Koska olo on kurja, haluan jakaa sen mieluiten kaiken aikaa Matiaksen kanssa. Se tuntuu helpottavalta. Kärsimme tavallaan yhdessä: minä viruksesta ja Matias minusta. Katson myö sairastuneena olevani oikeutettu syömään kaikki olemassaolevat herkut. Jos herkkuja ei ole, on niitä haettava kaupasta. Koska en itse kykene kuin makaamaan ja valittamaan, toimii Matias henkilökohtaisena palvelijanani.Jatkuvan voivottelun ja säälimisen virta olkoon yhtä loputon kuin takanani kasvava käytettyjen nenäliinojojen virtakin.
Pahinta kaikessa on kuitenkin se, etten ole kyennyt menemään tallille pariin päivään. Sissi sai tänään onneksi liikuntaa hoitajatytön kanssa ja eilen kultainen kaveri lupasi hoitaa oman hevosensa ohella Sissinkin. Maanantain jälkeen en ole siis kopukan selkään kiivennyt, mutta huomenna olisi tarkoitus palata elävien kirjoihin. Lohduttava tieto on kuitenkin se, että viikonloppuna päästään pitkästä aikaa kaksipäiväsiin estevalmennuksiin. Seuraavana viikonloppuna onkin sitten kisat, joten senkin takia on kiva päästä hypäämään oikein kunnolla. katsotaan, jos saisin jonkun kameran kanssa heilumaan viikonloppuna. Ilmoita itsestäsi, jos halukkuutta on.
Loppukaneetiksi tähän valituspostaukseen yritin etsiä aina yhtä hellyyttävää ”karhunpoika sairastaa”-biisiä. Liekö kohtalon ivaa, kun löysin tämän, joka varmaan ilman voimasanoja kuvaa enemmän meikäläisen sairastamista 😀 Varoituksen sanana, älä avaa, jos olet julkisella paikalla, alaikäinen tai muuten et kaipaa hirmuista mesomista ;D
Vertaistukea ratsastajalle 