Sissi alias hissi

Kisat käytiin taas palelemassa läpi ja mukavahan se loppujen lopuksi oli taas lähteä. Kotipihassa saatiin kyllä hetki keskustella autoon menosta. Unelmalastattavamme päätti nimittäin ennen joulua, että nyt on kyytiä otettu tarpeeksi ja niin alkoivat kuuluisat lastausongelmat meidän perheessä. Pohjustuksena sanottakoon, että neiti herkkis löi päivänä eräänä korvansa mörssärin yläluukkuun, minkä jälkeen autoon meneminen on kangerrellut kiitettävän paljon.

Kisapaikalla innostuin oitis, kun huomasin, että ulkokenttä oli jätetty auraamatta ja siihen oli valehtelematta kertynyt puoli metriä lunta. Siinäpä oivallinen paikka käydä purkamassa ylimäääräiset energiat! Kymmenen kierrosta käyntiä, toiset kymmenen ravia ja kolme kierrosta laukkaa molempiin suuntiin ei valitettavasti väsyttänyt tammaani tarpeeksi. Ensimmäinen luokka (80 cm) mentiin taas hirmuista haipakkaa. Kaksi puomia putosi ja sarjan a-osalle piti ottaa kielto, josta kyllä saan syyttää itseäni. Erehdyin nimittäin pidättämään hillitöntä vauhtia pinkovaa heppaani niin viime tinkaan asti, että sarja tuli päätään puistelevan Sissin eteen ihan yllättäen, eikä hömistynyt hevonen osannut muuta kuin pysähtyä. Saldoksi saatiin siis huimat 12 virhepistettä.

Kunto on ilmeisesti kasvanut jonkin verran, sillä mitään väsymyksen merkkejä ei ilmassa ensimmäisen luokan aikana ollut. Taustatietona sanottakoon, että toissapäivänä käytin Sissiä yli tunnin mittaisella maastolenkillä, jossa polut olivat upottavia kuin suot, ja eilen punnersimme koulua hikeen asti. Ysikympin verryttelyssä otin kuitenkin vain pari hyppyä, sillä hevonen ei enää tuntunut niin räjähdysherkältä ja pelkäsin sen kaikesta huolimatta väsähtävän. 90cm luokka alkoikin vähän pahaenteisesti askelvirheellä ja siitä seuranneella ensimmäisen esteen keilaamisella. Koska aikaa ei näissä harjoituskisoissa oteta (A.1.0) , kunnostettiin este ja pääsin starttaamaan uudelleen. Ylimääräinen nelonenhan tästä tietysti tuli, mutta se ei haitannut, sillä uuden yrityksen saatuaan Sissi tormistautui selvittämään koko radan vain yhdellä pudotuksella. Keskivaiheilla rytmi katosi hetkeksi, mistä seurasi muutama karmiva hissihyppy, mutta kestin onneksi kyydissä 🙂

Kisat eivät siis menneet ihan nappiin tänään, mutta kaikki on kokemusta. Ilonaihena mainittakoon, ettei Sissi kieltänyt ainoatakaan radan viidestä erikoisesteestä. Lisäksi yhdeksässäkympissä koin, että pääsin jo vähän ratsastamaankin, eikä kaikki energia mennyt pelkkään pidättämiseen. Kisapaikalta Sissi nousi nätisti kyytiin ja päivän kruunasi pari ystävällistä sielua, jotka tönäisivät autoni liukkaasta ja kaltevasta Kantelesärkän risteyksestä, kun jäin siihen sudittelemaan. Vinkkinä muille isolla autolla liikkuville. Älkää pysähtykö liukkaalla kelillä pieneenkään ylämäkeen. Ei meinaa paljon naurattanut, kun tajusin, että renkaat lyö sutia eikä taaksepäin pääse peruuttamaan.

Ohessa video ysikympin radasta.

Advertisement
Kategoria(t): Talvi 2011-2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s