Rokotukset ja vähän kyyneleitäkin

Nopeimmat maalasivat sielunsa silmin kirjoittajan turhertamaan itkua välskärin tuolissa, mutta totuus on toisenlainen. Sissi-tyttö sai tänään viimeisen vahvisterokotteensa ja pari seuraavaa päivää otetaan treenien suhteen rennommin. Tallille kuuluu pelkkää hyvää. Kenttä on loistokunnossa ja ahkera tallinomistaja on haravoinut kaiken siistiksi talven jälkeen.

Pieni herkistyminen ei liity tällä kertaa harrastuskuvioihin. Pidin nimittäin tänään viimeisen oppituntini Kontiolahden lukiossa. Lähes neljän vuoden jälkeen se tuntui ihan hirveän haikealta. Yritin siinä varmaan lopuksi jonkun sanasen sanoa. Tavoistani poiketen taisin puhua vähän hiljaa, nieleskellä ja tuijottaa yhtäkkiä niin mielenkiintoista oppikirjan kantta. Ja silloin nousi ensimmäinen opiskelija penkistä, marssi siihen luokan eteen ja antoi pitkän pitkän halauksen kiittäen kauniisti kaikesta, sanoi että tulee ikävä. Jonossa oli jo seuraava ja kohta seuraava. Parikymmentä opiskelijaa tuli spontaanisti halaamaan ja kiittämään innostamisesta, hyvästä opetuksesta sekä kaikesta, mitä olen heidän eteensä tehnyt.

Kyllä siinä taisi kyynel kimmeltää muidenkin kuin meikäläisen silmänurkassa. En osaa vieläkään sanoin kuvata, miten otettu olin. Jos tavallisesti ehkä puhun kuin Runeberg, niin nyt olin kyllä niin kieleni nielaissut, etten varmaan olisi edes etunimeäni osannut ääneen ilmaista. Hetkeen sekoittui ylpeyttä open omista murusista ja heidän hienosta tavastaan myötäelää toisen tunteita.

Jos sinä lukija olet omassa unelma-ammatissasi, niin ehkä osaat kuvitella, miltä tuntuu saada sellaisesta työstä kiitosta, jota tekee koko sydämestään ja kaikella parhaalla taidollaan kelloa katsomatta. Se on niin upea tunne, että varmaan vielä vanhana heppatätinä se tunne on silloin tällöin poimittava muistojen arkistosta ja elettävä uudelleen.

Kiitos teille kaikille Kontiolahden hienoille nuorille kuluneista vuosista! Ehkä sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta tässä tapauksessa ”mies” jää kyllä sotaa kaipaamaan. Kaikkea hyvää elämäänne!

Advertisement
Kategoria(t): kevät 2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Rokotukset ja vähän kyyneleitäkin

  1. - sanoo:

    minneppä päin lähdet kontiolahden lukiosta? 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s