Ihmeparantumista ei ole kuulunut. Valitettavasti. Polvi on edelleen välillä niin kipeä, että tuntuu kuin puukolla nirhattaisiin. Toisena päivänä saatan pystyä kävelemään tunninkin putkeen tallilla. Eilen kampaajalla en meinannut päästä tuolista enää ylös, kun olin istunut jalka koukussa monta tuntia. Masentavaa.
Muutama positiivinen seikka on kuitenkin havaittavissa. Olen nimittäin noussut takaisin oman hevosen satulaan. Tein sen tietenkin mahdollisimman epäurheilijamaisesti legginsseissä, ballerinoissa ja tavoistani todellakin poiketen, ilman kypärää! Selittelemään en rupea, paitsi sen verran, että mulla oli päässä 13 taitavasti torpattua pinniä, joiden piti kestää nutturassa iltaan asti. Typerää ehkä, mutta ei sitä tunnetta voita kyllä mikään kun pääsee ”pitkän” tauon jälkeen ratsastamaan. Ratsastin varmaankin alle 10 minuuttia lähinnä käyntiä ja lopussa pari askelta ravia. Ainoa pieni kipu tuli siitä, kun heilautin oikean jalan hevosen yli. Ratsastaminen ei varsinaisesti koskenut. Huomasin, että oikeassa jalassa on vähemmän voimaa kuin vasemmassa ja keventää en tietenkään voinut yhtään. Eli perusistunnassa pystyn jo lyhyitä aikoja ratsastamaan, mutta putoamiseen ei kyllä ole varaa. Hevosen selästä tuleminenkin pitää tehdä todellisella tarkkuudella, niin että laskeudun vain vasemmalle jalalle ja riittävän lyhyen matkaa, ettei pääse poksahtamaan toinenkin kinttu.
Ja lukijahan muistaa, että tälläisellä varustuksella ratsastaminen on vähä-älyisten hommaa.
- Naantalin aurinko
Toinen suuri ilonaiheeni on se, että Sissi on saanut koko sairastamiseni ajan treeniä. Se on päässyt Iidan kanssa valmennuksiin ja itsekin olen pitänyt tuntia, niin että hevonen jos kohta ratsastajakin ovat huippukunnossa. Antti kävi pitämässä toissapäivänä hyppyvalmennusta ja Sissi ja Iida suoriutuivat oikein mukavasti 80-100cm tehtävistä. Eilen ratsastettiin koulua ja siinäkin tuli ratsukolle onnistumisia, joten näillä eväillä ei yhtään harmita lähteä tänään opistolle iltakisoihin. Sissi ja Iida hyppäävät 70 ja 80 radat. Yritän saada sen videolle, mutta tässä kuitenkin muutamia treenikuvia. Kouluratsastuskuvat ja nuo yllä olevat paluu satulaan-kuvat on ottanut Ella. Hyppykuvista vastaamme minä ja Maria.
Hyvä pari 🙂 Kuvan otti kaiketi Ella tai Jenni
Tuhannet kiitokset Iidalle Sissin ratsastuksesta. Apu on ollut korvaamatonta. Ensi viikolle olikin sovittu hoito- ja ratsastusapua jo etukäteen, sillä suuntaan etelän lämpöön. Seuraavana tiistaina eli 17.7 pääsen lopultakin magneettikuviin ja katastrofin laajuus paljastuu. Ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia siitä, miten polvileikkauksen jälkeen on ratsastus onnistunut. Mutta laitetaas ensin sormet ja varpaat ristiin sen puolesta, että aurinko ja meri parantaisivat minut jotenkin ihmeen kaupalla ja välttäisin puukolle joutumisen. Laittelen mahdollisesti kivideoita illasta.
Vertaistukea ratsastajalle 
Iteltä leikattiin jalka parikesää sitten ei polvi mutta ihan siitä polven vierestä sit tuli taas hinku päästä hepan selkään onnes sikolta sellannen löyty mutta ilman satulaan kannattaa palata sellasen leikkauksen jälkeen selkäään iman satulaa niin ei tuu sellastä äkkinäistä tavutus liikettä kun sillon alkaa tosiaan särkee jalkaan mutta sitten ilman satulaa mennessä kannattaa aina välillä taivutella polvea niin sitten lisäillä välillä siihen satulaan paluuta.Tosissaan elä tees sitä virhettä että laitat heti just sopivat jalkkari vaan laita koulu jalkkareista pikku hiljaan este jalkkareihin niin sit se alkaa tuntuu helpolta vähitellen sit keventää voi ravissa ja sit voi laukkaa lisäillä (suosittelen ratsastuksen jälkee arven ravaamista niin se alkaa vetristyä).
Voi kiitos neuvoista! Kiva kuulla, että satulaan pääsemisestä voi realistisesti haaveilla leikkauksenkin jälkeen. Onneksi ratsastan muutenkin paljon ilman satulaa, joten eikhän se rupea siitä sujumaan. Pitääpä tosiaan varata helosaanipurkki valmiiksi. Tietysti ensi sijaisesti pitää toivoa, ettei edes tarvitsisi leikata, mutta katsotaan nyt.
Itellä oli heti leikauksen jälkeen kysymyksenä lääkärille että voiko ratsaille palata ja jos voi niin miten nopeasti.Miulle tuli heti vastauksena että vaikka heti kun pääsen saikulta pois mutta hiukan se pelottikin että entä jos sen jalan taas särkee uuvelleen.
Mahtavaa! Jos nyt leikkaukseen joudun ja tuollaisen kommentin saan, niin hyppään varmaan sen lääkärin kaulaan 😀