Ei ole oikotietä onneen

Varmaan muistattekin, että Sissin ratsastettavuus on muuttunut huonompaan suuntaan loppukesällä jolloin saimme Savonlinnan kisoissa aikaan jonkun asteisen rodeoshown. Kaikkia vaivoja on jo kertaalleen ehditty epäillä. Viikon täyslevon (joka vain pahensi asiaa) jälkeen olen syöttänyt Sissille kokeiluluontoisesti vatsahaavalääkekuurin,  roudannut hevosen klinikalle, kutsunut hierojan, vaihtanut satulan, raspauttanut hampaat ja konsultoinut kengittäjää.

Kaiken jälkeen olen edelleen kallistumassa siihe, että jumiutunut selkä vaivaa hevostani. Uusi satula on varmasti auttanut, sillä Sissi liikkuu mielellään, tykkää hypätä, eikä vaihda ristilaukalle enää aivan holtittomasti. Joskus laukannostoissa tuleva pukitus on varmasti osin selän jäykkyyttä ja osin vanhan kivun muistelua. Positiivista on se, että joka viikko hevonen on tuntunut paremmalta. Ehkä kokeilen vielä kiropraktikkoa, jos tänne susirajalle sellaisen onnistun saamana.

Eilen hilasin itseni ja pari vilttiä hepan selkään ja lähdin ilman satulaa tunnustelemaan, mikä on päivän kunto. Meidän estetreenit peruttiin aika viimetipassa, joten päivänvalo alkoi hiljalleen vetäytyä pihan yli. Pakkasta oli varmasti yli kymmenen astetta.

Voihan masennuksen määrää, kun ensimmäisen kerran nostin ravin. Hevonen kiskoi kiukkuisesti päänsä ylös, tuijotti silmät leimuten tähtiin ja ravisti päätään. Jaha, ei tuntunut siis hyvältä. Jatkoin taivuttelua käynnissä, ympyrä sinne, vähän pohkeenväistöä, voltti toiseen suuntaan, vasta-avoa ja kymmenen minuutin kulttua uusi raviyritys. Ei, Sissi pudotti selkänsä alan, riuhtoi päänsä ylös ja hypähteli jo siihen malliin, että yritäppäs vaan.

Käynnissä pyörittely siis jatkui. Katsoin jo vähän närkästyneenä kelloa, pitikö tämän päivän tulla juuri nyt, kun ratsastusaikaa ei oikeastaan ollut. Teki mieli lopettaa. Olin talsinut ympäri kenttää jo yli puoli tuntia. parhaalla taidollanikaan en onnistunut edes ravaamaan yhtä pitkää sivua ilman, että hevonen jännittyi. Todella masentavaa.

Mikä lie yrittelijäisyyden puuska minuun silloin iski? Päätin vielä jatkaa taivuttelua käynnissä. Pian lisäsin harjoituksiin muutaman askeleen ravisiirtymiä. Yhtäkkiä hevosen askel alkoi pidetä ja se tuli todella kevyeksi edestä. Ravi muuttui taas samanlaiseksi kuin viimeksi elokuussa. Teimme pohkeenväistöjä ravissa, pää ei enää tahtonut nousta, hevonen hörähteli matalasti astelten tahtiin. Selkä pyöreänä ja korvat hörössä se suoritti kaikki pyydetyt tehtävät.

Kuvia ei ole, mutta Sissi tuntui yhtä hyvältä kuin tässä kuvassa. Kuva on otettu joskus viime keväävä.

Kuvia ei ole, mutta Sissi tuntui yhtä hyvältä kuin tässä kuvassa. Kuva on otettu joskus viime keväävä.

Oli jo aivan hämärää. Nostin laukan ja laukkasimme varmasti 15 minuuttia hyvää, tasaista laukkaa peräänannossa. Sissi tuntui tyytyväiseltä. Itse varmaan hymistelin ääneen. Jossain jäykistyneen ja kiukkuisen hevosen sisällä asuu sittenkin vanha kunnon Sissi. Toivottavasti tämä toimivampi Sissi tulee toistekin käymään lähiaikoina. Taputin hevostani ja itseäni. Onneksi en lopettanut kesken. Onneen ei tottatosiaan ole oikotietä.

Advertisement
Kategoria(t): syksy 2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Ei ole oikotietä onneen

  1. Sussu sanoo:

    Oi tuli ihan kylmänväreet kun luin tuon lopun! Ihania onnistumisen hetkiä <:

  2. Try sanoo:

    Millonkas toi jäykkyys alkoi ilmentyä? Eihän vaan johdu klippauksesta? Jos selkä on päässyt jossain vaiheessa kylmämään, liikutuksen jälkeen tai esim. kuljetuksessa. itellä on ainakin todella hyviä kokemuksia päiviö kantolasta. Mies ite asuu savonlinnassa, mutta käy aika-ajoin joensuussa. googlella löytyy matkapuhelinnumero. käsittelee mukavasti hevosia, ja osaa kertoa syytäkin siihen, miks hevonen on jostakin jumissa, ja että onko se seurausta jostakin toisesta lihasjumista, jne.

    • pacolady sanoo:

      Juu, itsekin olen kuullut poljon hyvää tästä Kantolasta. Tiedätkö onko hänellä kiropraktikon koulutusta myös? Hierojahan Sissillä on kyllä käynyt, mutta mitään merkille pantavaa jumia ei valitettavasti lihaksistosta löytynyt. Siksi olen alkanut epäillä selkä ja lannerankaa ongelman syyksi. Niskakin pitäisi tutkia.

      Klippauskaan ei oikein käy tähän oireiluun syyksi, kun pukittaminen alkoi tosiaan jo elo-syyskuun vaihteessa. Klippauksesta on about kuukausi. Jostain tuolta alempaa löytyy videokin Savonlinnasta, jossa ensimmäinen luokka mentiin puhtaasti, mutta siten jotain tapahtui 😦 Sittenpä onkin kuntouteltu ja saatu onneksi heppa melko hyväksi.

      • Try sanoo:

        Kantoloilla oli ennen nettisivut, mutta en ainakaan nyt niitä löytänyt. En muista mikä Päiviö on koulutukseltaan, mutta muistaakseni hevosfysioterapeutti/kiropraktikko. Kysäise häneltä itseltään? On todella mukava mies 🙂 Päiviöllä on myös sellanen ”nikamavehje” (en tiedä mikä sen oikea nimitys on), millä hän tarvittaessa niksauttelee rangan jumeja auki.

  3. Try sanoo:

    Päiviö itse asiassa usein myös suosittelee menemään paljon rentoa pitkää laukkaa lihasjumien aukaisemiseen, joten jos hevonen vaan suostuu sitä menemään (hyvin verryteltynä toki), niin kannattaa käydä joku pitkä suoran pätkä päräyttämässä. Laukka on askellajeista se, joka rentouttaa tehokkaimmin.

    • pacolady sanoo:

      Pitääpä katsoa, jos tosiaan tuota Päiviötä pyytäisi käymään. Lihasjumi kylläkin on melko lailla poissuljettu, mutta nikamakäsittely olisi kyllä enemmän kuin paikallaan. Täytyy tiedustella, olisiko joku muukin Joensuun seudulla vailla tälläisiä palveluita 🙂

  4. Hanne sanoo:

    Täällä on siis muitakin lukijoita Savonlinnasta, kun Päiviötä kehutaan :). Ja: kaverin hevonen oirehtii aika lailla samoin kuin Sissikin, mutta paljon vahvemmin ja rajummin. Sillä todettiin aikanaan lanneselän alueella lihaksiston vamma, joka oli ilmeisesti syntynyt orilaitumella monta vuotta sitten. Hevosta pidettiin pahasti asennevammaisena nuoruutensa ajan kun olin niin hankala ratsuttaa ja ratsastaa ja esimerkiksi hierojat eivät huomanneet tuota selän vammaa. Vamma todettiin Pursiaisen Tuulan toimesta vasta klinikalla. Hoitona laserkuuri alkuun ja nykyään vaatii edelleenkin ylläpitoa eli juurikin hierontaa jos ja kun lihaksisto kehittyy koko ajan (nuorehko hevonen) ja siten lihaksetkin kipeytyvät. Saattaa alkuverkassa pukitella railakkaasti, potkia sisätakasella, vaihdella ristille, viskoa päätään ja sitten naks – homma toimii kun vertyy tarpeeksi.

    (Ja pakko sanoa, että tämä hevonen ei edes ollut millään tavan tallaajalla varsana/nuorena vaan yhdellä tämän maan isoista nimistä, joten on todella yllättävää, että hevosta ei asianmukaisesti tutkittu jo kun ongelmat ratsutusvaiheessa alkoivat, vaan sitä pidettiin vain kovaluonteisena kusipäänä)

    • pacolady sanoo:

      Onpa kyllä harmi, kun oireilu on laitettu tuossa pelkän huonon luonteen piikkiin! Tekee kyllä hallaa nuoren hevosen työmoraalille, jos ratsastus tuntuu pahalta eikä asiaa korjata. Onneksi vika löytyi! Toivottavasti Sissikin saa apua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s