Kinkkarit

Sormeni ovat sulaneet, joten seuraa lyhyt postaus kisoista. Perinteikkäät kinkkukisat ratsastatettiin arktisissa olosuhteissa. Paikallaan pomppivat kisaajat eivät osanneet muusta puhua kuin säästä. Jäinen tuuli meni kyselemättä luihin ja ytimiin.

Eikä mitään uutta auringon alla. Sissi pötki ensimmäisen luokan sellaista haipakkaa, että kieltojahan sieltä sitten tuli kaksin kappalein. Metrin luokkaan heppa oli jo vähän rauhoittunut, mutta kakkoselle tökättiin silti. Toisella yrittämällä mentiin ylikin vaan sen jälkeen oli piru irti. Sain vaivoin ohjailtua hevostani tolppien väliin, mutta jollain ihmeen tavalla Sissi vaan taiteili jalkansa puomien yli. Seiskalle syöksyimme sellaisella haaraperushypyllä, että hetken ajan päätyminen pohjahiekkoihin kävi kyllä mielessä. Loppurata posoteltiin ilman jalustimia ja jotenkin vaan selässä kestettiin.

Mutta totta se silti on! Sissi on hypännyt ensimmäisen hyväksytyn metrin luokkansa neljällä virhepisteellä. Aikakaan ei ollut huono, vaikka tein pitkät tiet ja kiletokin verotti muutamia sekunteja.possu

Kinkkukisat olivat meidän kauden viimeiset kisat. Tavoite metristä toteutui siis aivan viimehetkellä. Olen tyytyväinen kaikesta huolimatta. Sen sanon silti, että ei tässä lajissa ihan oikeasti ole järjen häivää. Kun neljän jälkeen iltapäivällä hakkasin mörssärin takaosassa pistolapiolla jäätyneitä kusia ja paskoja irti, pohdin ääneen, että nyt jos lapio livahtaisi syväjäätyneisiin varpaisiini niin en tietäisi mitään. Tunto palannee tikarin tavoin, jahka tästä suihkuun selviydyn.

Kiitokset kisajärjestäjille!

 

Advertisement
Kategoria(t): Syksy, syksy 2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s