Nyt sitten paljastan sen, mitä olen jo monta viikkoa pantannut ja pitänyt omana tietonani. Elokuun alussa mörssärin puskuri suunnataan nimittäin etelään ja karavaani siirtyy pitämään majaansa Kuhmosiin. Tämä sympaattisen oloinen pieni paikkakunta sijaitsee aivan Jämsän kupeessa. Kartalle se on helppo sijoittaa Jyväskylän, Tampereen ja Lahden väliin. Kaikkiin näihin isompiin kaupunkeihin taitaa tulla alle satakunta kilometria.
Sissille on alustavasti tiedusteltu täysihoitopaikkaa todella kivasta maneesitallista ihan keskustan tuntumasta. Saa nähdä, miten itse sopeudun, kun tehtävänä ei olekaan päivittäisiä tallihommia. Toisaalta täysihoito on ainoa mahdollinen ratkaisu, koska tulen reissaamaan Joensuussa varmasti joka toinen viikonloppu. Hakusessa olisikin syksyllä pätevä liikuttelija hevoselle. Ideaali tapaus olisi ihminen, joka on ratsastanut jo aika kauan ja taitaa vähintään heB-A asiat, niin että pärjää useammankin päivän peräkkäin hevosen kanssa. Ikääkin saisi hoitajalla olla mielellään yli 18v. koska Sissi ei aina ole kaikkein helpoin ratsastettava varsinkaan maastossa.
On mahtavaa päästä taas aloittamaan työt täydellä teholla. Myös tulevan syksyn sadepäivät ratsastan oikein mielelläni maneesissa ilman hevosen rahtausta autolla paikasta toiseen. Samalla mieleen hiipii väistämättä haikeus. Meillä on nykyisellä tallilla aivan upea talliporukka. Näen tallikavereita useammin kuin omia vanhempiani. Heitä on tullut minulle kuin toinen perhe. Voisin tehdä päivittäiset tallihommani vaikka silmät sidottuina. Niin tutuksi ovat kaikki paikat vuosien saatossa tulleet.
Siinä tallinkäytävällä on nauraa räkätetty satoja kertoja. Joskus on taidettu kyyneleitäkin vuodattaa. On jännitetty kisoja, hoidettu haavoja, höpötetty joutavia ja kannustettu toisiamme. En vain kertakaikkiaan osaa vielä kuvitella itseäni millekään muulle tallinkäytävälle…
Sissi kurkkii omasta karsinastaan käytävälle. Omistajan suunnitelmat eivät taida sitä hetkauttaa. Riittää kun ruokahuolto pelaa 😉
Edessä on kuitenkin vielä pitkä kuuma kesä, johon olen buukannut kaikkea mukavaa kisoista ja valmennuksista Mallorcan matkaan. Aionkin nyt ladata akkuni aurinkoenergialla ja nauttia täysillä. Syksy tulee aikanaan ja tuo mukanaan uudet tuulet. Sitä ennen hypätään muun muassa Savonlinnassa tulevana viikonloppuna. Kisapostausta on siis syytä odottaa sunnuntaina 🙂
Vertaistukea ratsastajalle 
Onnea uuteen elämänvaiheeseen! Toivottavasti löydät mukavan tallin ja porukan! Itselläni kävi satumainen tuuri, kun kaikkien ei-niin-mukavien Unkarin kokemusten jälkeen sain Dáriukselle paikan loistavalta tallilta, jossa on ihana talliporukka! Olen sujahtanut porukkaan tosta vaan, joten jos tämä on mahdollista sisäänpäinlämpiävien Varsinais-Suomessa, niin varmasti muuallakin 😉
Ja kuka ties joskus vaikka törmätäänkin, joskus on nimitäin tarkoitus käydä kisailemassa kotiseudulla Tampereella 😉
Kiitos! Toivotaan minulle samanlaista tuuria 🙂 Ja tosiaan Tampereen seudun kisat kiinnostavat itseänikin. Uudella kotipaikkakunnalla on kyllä loistosijainti kisoja silmällä pitäen. Minnekään ei tule hirveän pitkä matka 🙂
Onnea uudelle elämälle ja ilmeisesti työpaikasta saa myös onnitella :). Harmi, että en pääse katsomaan sinun ja Sissin menoa sunnuntaina, Tervon kenttäkisat vievät voiton turistimielessä. Vaikka tässä talven kun olen blogiasi seurannut, niin täytät kriteerin ”tuttujen kisoja on aina kiva seurata” :D. Tsemppiä siis kisoihin ja pidähän pacolaisten lippua korkealla!
Kiitos ja kiitos 🙂 Työpaikasta voi siis tosiaan myös onnitella. Toivotaan, että nyt tulisi Sissille kauden toinen onnistuminen, kun viime kisoissa meni kaikki niin nappiin.
Ja toivottavasti joissakin kisoissa törmäillään kesän aikana 🙂
Vii laav juu tuu ❤
❤