Tusina vastausta

Ennen kun kokonaan unohdan, niin tässäpä tulisi nyt niitä vastauksia aikaisemmin esitettyihin kysymyksiin.

1) Luuletko että muutat vielä joskus takaisin Pohjois-Karjalaan?

En osaa sanoa. Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa, mutta elämän aikana on tullut asuttua muuallakin. Työtilanne varsinkin Joensuun seudulla on melko huono. Jos töitä joskus tulevaisuudessa olisi, voisin hyvin kuvitella asuvani Joensuussa tai sen lähettyvillä. Aika kuitenkin näyttää. Kesällä vietän pari kuukautta joka tapauksessa kotiseudulla.

2) Mitkä on Sissin parhaimmat ja huonoimmat puolet?

Sissillä on huonot hermot ja vaikka olenkin oppinut elämään asian kanssa, pistää kieltämättä joskus harmittamaan, kun hevonen ei malta odottaa, tai sekoaa, kun naapurikarsinasta viedään hevonen ulos. Hyvänä puolena pitäisin ihmisrakkautta, herkkyyttä ja yritteliäisyyttä.

Aikaisemmin Sissillä ei ollut malttia seisoa paikalaan selkäännousussa. Nyt monta leipäpalaa myöhemmin tämäkin onnistuu jo kiitettävästi.

Aikaisemmin Sissillä ei ollut malttia seisoa paikalaan selkäännousussa. Nyt monta leipäpalaa myöhemmin tämäkin onnistuu jo kiitettävästi.

3) Mikä on parasta ratsastusharrastuksessa?

Ratsastuksessa parasta on yhteistyö hevosen kanssa. Olen kokeillut joitakin joukkuelajeja, mutta äärimmäisen kilpailuhenkisenä persoonana en oikein oppinut nauttimaan niistä täysillä. Täydellinen yksin puurtaminenkaan ei minulle sovi. Pidän vauhdista ja pienestä vaarantunteesta, mutta toisaalta nautin myös esteettisyydestä, harmoniasta ja yhteenkuuluvuudentunteesta, jota hevosen kanssa harrastaminen tarjoaa. Ratsastus on myös riittävän fyysistä ja vaikeaa, niin että mielenkiinto siihen säilyy vuodesta toiseen. Lajeista lähimpänä sydäntä on esteratsastus.

Tässä on lainaratsuna kaverini hevonen Wallu joskus vuosia sitten.

Tässä on lainaratsuna kaverini hevonen Wallu joskus vuosia sitten.

4) Ketä hevosta kaipaa eniten?

Olen onnekseni saanut toimia monien mukavien hevosten kanssa elämämäni aikana ja kaikkia omia varsinkin tulee joskus haikeana muisteltua. Jos kuitenkin pitäisi joku valita, niin ihan ensimmäinen oma hevoseni Eppe on yksi, jota joskus ikävöin. Siinä oli hevonen, jolla sai mennä vaikka pelkän riimun kanssa maastoon. Kiltimpää hevosta tuskin on olemassakaan. En tiedä onko vanha herra jos siirtynyt taivaslaitumille. Uskoisin niin.

5) Mikä on parasta kisaamisessa?

Parasta on onnistuminen. Pidän kuitenkin myös kaikesta oheistoiminnasta, jota kisapäivä pitää sisällään. Aikainen aamuherätyskin on osa sitä. On mukavaa pakata kamoja, tutustua rataan ja pukeutua siististi. Sanoisin silti, että onnistuneen radan jälkeistä fiilistä ei voita mikään.

Sissin eka sijoitus. Vuosi taisi olla 2011.

Sissin eka sijoitus. Vuosi taisi olla 2011.

6) Sinulla on ollut Sissin lisäksi myös muita hevosia. Haluatko kertoa niistä enemmän; milloin ostit, kauanko olivat sinulla ja miksi/miten luovuit. Oletko jossain vaiheessa ollut ihan tarkoituksella ilman omaa hevosta?

Minulla on ollut nuorempana pari lämminveristä ja varsa.Ensimmäisen hevoseni hankin 15-vuotiaana. Tai äitihän sen taisi silloin maksaa. Hevosen elättämiseen sain kyllä kaivaa ihan omaakin kuvettani.  Aloitin nimittäin työt siivoojana ollessani 16-vuotias.

Luovuin hevosista muuttaessani ulkomaille 18-vuotiaana. Ehkä sain hevosten pidosta jonkinlaisen yliannostuksen. Hoidimme tallia käytännössä kahdestaan kämppäkaverini kanssa ja voin kertoa, että tallin pitäminen on ihan kaikkea muuta kuin hevosten rapsuttelua ja päiväheinien heittelyä tarhoihin. Ikäkausi taisi olla myös sellainen, että moni muu asia kiinnosti enemmän. Palatessani Suomeen 20-vuotiaana lähdin opiskelemaan ja aloitin työt. Uuden hevosen ostaminen tuli ajankohtaiseksi 2005, jolloin hankin nuorehkon latvialaisen Diksu-ruunan. Tässä vaiheessa kiinnostuin ensimmäistä kertaa valmentautumisesta ja kisaamisesta. Hevonen osoittautui kuitenkin todella vaikeaksi harrastukskaveriksi ja niinpä vaihdoin 7-vuotiaaseen Peppi-tammaan neljän vuoden jälkeen. Diksu muutti Tervoon harrastehevoseksi, mutta se jouduttiin parin vuoden kuluttua lopettamaan.

Nuoren hevosen laitteleminen jäi itseäni vielä kiehtomaan ja niinpä Peppi pääsi kahden yhteisen vuoden jälkeen aloittamaan tuntihevosen uransa ja Sissi saapui minulle keväällä 2011.

Pakko oli lisätä nämä kuvat Diksusta. Orastavalla kisaurallani hevosen kanssa minua auttoi paljon Aki Karhapää, joka ratsasti kuluneena viikonloppuna nimiinsä Kenttäratsastuksen senioreiden suomenmestaruuden. Onnea Aki!

Pakko oli lisätä nämä kuvat Diksusta. Orastavalla kisaurallani hevosen kanssa minua auttoi paljon Aki Karhapää, joka ratsasti kuluneena viikonloppuna nimiinsä Kenttäratsastuksen senioreiden suomenmestaruuden. Onnea Aki!

pv1_4

7) Jännitätkö kisaamista? Entä valmennuksia?

En jännitä ainakaan tietoisesti. Minusta on pekästään kivaa kilpailla ja käydä valmennuksissa. Ratsastan kuitenkin yleensä paljon huonommin kisoissa kuin vaikka kotitreeneissä, joten varmasti jonkinlainen jännitys jossain selkäpiissä kuitenkin vaanii. Pieni jännitys ja stressi kuitenkin tunnetusti voi parantaa suoritusta 😀 Sen kun vielä oppisi kanavoimaan oikein!

Kotivalmennus, olisiko ollut syksy 2011.

Kotivalmennus, olisiko ollut syksy 2011.

8) Onko hetkiä jolloin mietit että voisit haluat muunlaisen hevosen itsellesi kuin Sissi?

Kyllä toisinaan. Haaveilen salaa isosta ruunasta, joka leppoisasti hyppäisi sen mitä sen eteen laitetaan. Toisaalta tiedän, että pieni ja kevyt hevonen sopii minulle hyvin. Uskon, että kun luottamus Sissin ja minun välillä on jonakin päivänä saumatonta, saan siitä mainioin kisakaverin 110cm:n luokkiin.

9) Toipuiko suloinen koirasi operaatiostaan?

Oliver voi oikein hyvin. Vanhuus ei tule kuitenkaan yksin ja aamut eivät lähde yhtä ketterästi käyntiin kuin pari vuotta takaperin. Olli nukkuu paljon ja venyttelee piiiitkään ennen liikkeelle lähtöä. Virtsakivet eivät kuitenkaan onneksi ole enää vaivanneet. Uskoisin, että tällä papparaisella olisi vielä monta elinvuotta jäljellä 🙂

IMG_232010) Tämä nyt ei ole kummoinenkaan kysymys, mutta olen pitkään miettinyt, vieläkö Anjon on tallissa? Vuokrasin tammaa joitain vuosia sitten ja olisi mukava kuulla, miten se voi.

Anjon asustaa edelleen meidän tallilla, mutta tällä hetkellä se on laitumella. Anjo taitaa olla nyt ihan eläkehevosena, mutta näinpä siitä hauskan valokuvan tältä kesältä, jossa Anjon oli päässyt muistelemaan ravihevosen arkea. Kuvassa omistaja ajaa Anjolla pientä hiekkatietä. En meinannut samaksi hevoseksi tunnistaa. Kaikenkaikkiaan tamma voi siis oikein hyvin.
11) Jatkathan blogia vaikka muutatkin toisaalle Suomeen?

Alunperin ajattelin, että ilman muuta jatkan. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että onkohan tämän blogin elinkaari kuitenkin tulossa päätökseen. En tiedä, onko minulla enää hirveän painavaa asiaa, vai olenko paatostanut sanaisen arkkuni tyhjäksi. Pelkkiä hevoskuulumisia kukaan tuskin jaksaa lukea. Saa siis nähdä.

12) Mikä on paras hevosmuistosi?

On vaikea valita yhtä tiettyä. Kiva muisto on kuitenkin esimerkiksi se, kun kävimme tyynenä iltana uittamassa hevosia Kuoringassa. Olin silloisen hevoseni Ladyn kanssa leirillä entisellä Koivun tallilla. Toinen mieleenpainunut juttu on, kun ensimmäinen oma varsa syntyi. Parhaaksi muistoksi nostaisin silti sen kesäkuisen päivän, kun talutin ensimmäisen oman hevoseni mummolan pihaan. Se oli kyllä ihana päivä!

Kiitoksia kysymyksistä. Lisääkin saa kysyä, jos jokin jäi askarruttamaan.

Advertisement
Kategoria(t): Kesä 2013. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

12 vastausta artikkeliin: Tusina vastausta

  1. Emmi sanoo:

    Ensimmäisesi hevosesi on jo ollut sen 12 vuotta ikivihreällä.

    • pacolady sanoo:

      Ihanko totta! Siis tämä Eppe? Jostain luin, että sille oltaisiin etsitty ylläpitokotiakin joku vuosi sitten, mutta varmaan kyseessä oli sitten vain sattumalta saman niminen ja ikäinen hevonen. Ladyn kohtalosta tiedänkin. Sillä oli aika paha puhkuri ja armeliainta oli laittaa se pois vuonna 2012.

  2. Hanne sanoo:

    Ilman muuta jatkat blogiasi, Sissin ja sinun kuulumisia on mukava lueskella :). Ja onnea sinivalkoisesta rusetista, radat näyttivät sangen siisteiltä! Sissin hyppytyyli on muuttunut jo talven aikana, liekö syynä sekin, että juureen tulevia kenguruhyppyjä ei ilmeisesti enää juurikaan tule. Hienoa työtä teette 🙂

    • pacolady sanoo:

      No kiitosta! Kenguruhyppyjä tulee tosiaan koko ajan vähemmän ja hyvä niin 🙂 Laitetaan blogin jatkaminen harkintaan.

  3. lotta sanoo:

    Et saa lopettaa kirjoittamista! Todellakin kiinnostaa hevoskuulumiset.

  4. Maria sanoo:

    Tottakai jatkat blogia! Onhan siinä jo kerrassaan juttua kun kirjoittelet muuttamisesta ja uuteen paikkaan sopeutumisesta. Valmennuksista uudella tallilla jne 😉 Kyllä varmasti jaksetaan lukea ihan pelkkiä hevoskuulumisiakin! 🙂

    • pacolady sanoo:

      No katsotaan aluksi vuodenvaihteeseen asti 🙂 Saa nähdä saanko ketään koskaan kuvaamaan uudessa paikassa, mutta varmaan kisoissa kiertää kuvaajia niin kuin täällä Joensuussakin.

  5. pacolady sanoo:

    Siis mitä sekoilenkaan. Lady lopetettiin siis 2002 eikä 2012…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s