Been there, done that…

Hevosen omistaminen on paskaa. Hevosella on paska omistaja. Hevoseni on paskana t.omistaja. Suomen kieli on todellakin taipuisaa. Pahoittelen voimasanoja. Kai ainakin pitäisi.

Ratsuni parantaminen täyslevolla toimi aivan yhtä hyvin kuin heinäkuussa 2011, syyskuussa 2012 ja toukokuussa 2013. Sissin selkä meni niin kipeäksi, että ratsastus oli aloitettava nöyrästi pää polvissa taivutellen. Apuna minulla oli jälleen nuo syntiseksi tekevät kidutusnarut, eli gramanit, joiden kanssa Sissi ihme kyllä suostuu venyttämään kaulaansa syvälle eteen alas ihan pehmeästi ohjaamalla. Koska eilinen maastokävely pitkin ohjin sujui ongelmitta päätin aloittaa tänään liikuttelun kevyesti kentällä.

Ensi kosketus kylkiin ohjat kädessä oli kyllä singota ratsastajan kyydistä, mutta jos en kokemuksesta tietäisi, että selkä pyöreänä talsiminen lopulta auttaa, olisin varmaan saanut jo ajat sitten vihkiä hevoseni pihankoristeeksi.

Ja siinä liki kolme vartin talsimisen aikana ehtii kyllä miettiä kaikenlaista. Kun niin monet kerrat näiden vuosien aikana olen joitunut tästä samasta pisteestä aloittamaan, herää kysymys, miksi hevosta ei ole jo kiikutettu täydellisiin tutkimuksiin? Ehkä kipeytymisen helpottaessa ajatus on aina jäänyt toteuttamatta. Aina on löytynyt vaihtoehtosia selityksiä. Ehkä totuus jostain isosta viasta on aihdistanut niin, että asiaa on lykätty ja lykätty. Aina on nurkan takana odottanut jokin pieni toivonkipinä, jonka sakaraan on epätoivoisesti halunnut tarttua. Milloin on hierottu, milloin syötetty vatsahaavalääkkeeitä, diagnosoitu kinnerpattia, vaihdettu satulaa, taas toivottu, käyty klinikalla, hierottu taas lisää ja lisää, vaihdettu toisen kerran satulaa ja kolmannenkin, ratsastettu kipulääkkeellä, piikitetty kinnertä ja taas toivottu.

Välillä on mennyt paremmin. Kivut ovat kadonneet. Ehkä olenkin vain ratsastanut huonosti ja väärin. Nyt korjaan kaiken. Kunnes oireet taas palaavat. Ja silloin sitä vasta ratsastaakin huonosti. Mikään mikä normaalisti toimii ei enää toimi. Kaikelta osaamiselta menee pohja. Ei tee edes mieli selittää kenellekään mitään. Hevonen on ratsastajansa peili, ne sanovat. Ja ratsastajan tekisi mieli vetää pussi päähänsä.

Taas vaihdamme suuntaa. Hieman avoa, suoristus, vasta-avoa, jokohan kokeilisin?         Painallus kylkiin saa aikaan 180 asteen käännöksen. Häntä viuhahtaa kiukkuisesti. Ja niin me jatkamme selkä köyryssä ja pää pitkällä alhaalla. Neuvojia on niin paljon. He kaikki tarkoittavat tietenkin hyvää. Useimmat neuvoista on kyllä jo kokeiltu. On juoksutettu kaikilla maailman apuohjilla, liinassa, irti, laukattu suoraa, kävelty viikkoja, venytetty ja vanutettu. Ne kurjat gramanit ovat tällä erää aino keino saada hevonen etenemään edes jotenkuten tyytyväisenä.

40 minuuttia on kulunut. Pyydän vielä kerran, vähän vaan. Ja niin me harpomme pitkin raviaskelin ympäri maneesia. Ratsastaja seisoo jalustimilla etukenossa kuin mäkeä hyppäävä apina ja hevonen ravaa pää polvissa kaikki olemassa olevat ja olemattomat ratsastusradan tiet. Se vaihtaa suuntaa ja kääntelee korviaan, ei koske enää. Miksipä ei laukkaa? Vartin päästä etenemme jo maltillisempaa vauhtia, olosuhteisiin nähden kohtalaisessa peräänannossa ja kädelle kevyenä. Lopetan siihen.

Mitäpä pieni ihminen muuta voi, kuin huokaisten ripustaa toivonsa tulevaan hierontaan, akupunktioon, uuteen satulaan ja klinikkakäyntiin sekä valehdella itselleen, että tähän kaikkeen käytetyssä rahasummassa ei ole perässä sitä yhtä nollaa. Sekin (ja etenkin se) on se kuuluisa hevosen omistajan osa.

Tässä mennä porskutetaan elokuussa 2011 . Sissin ensimmäinen, ratsutuksen aikana alkanut mystinen kipeytyminen on selätetty ja senhän näkee kuskin ilmeestäkin.

Advertisement
Kategoria(t): Syksy-talvi 2013-2014. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Been there, done that…

  1. Nimetön sanoo:

    No voihan… paska 😦 Ratsastaako Sissillä paljon muutkin ihmiset? En siis tarkoita että kenenkään muun ratsastus kipeyttäisi hevosta, mutta jos ratsastaa eri tavalla, ts. hevonen ei esimerkiksi mene oikeinpäin niin voisi kai herkempi reagoida jo siihen.
    Ikävältä tuntuu teidän puolesta, toivottavasti syy selviää ja vieläpä ilman että lompakko kuormittuu kohtuuttoman paljon.

    • pacolady sanoo:

      Eipä oikeastaan ratsasta. Kaveri liikuttaa silloin, kun olen poissa, mutta aina oikeinpäin ja muutenkin on heppa ollut sen jälkeen ihan tavallinen ratsastaa. Epäsopivalla satulalla ja seisottamisella taisin onnistua tällä kertaa laukaisemaan selkäkivun ja ihan itse valitettavasti 😦

      Siinä olet kyllä oikeilla jäljillä, että pää ylhäällä ja selkä alhaalla meno on Sissille kaikkein kivuliainta. Pahasti siis vaikuttaa siltä, että vika todella on siellä rangan suunnalla, mutta katsotaan, mitä lekuri sanoo.

  2. Maria sanoo:

    Voi kurjuus! Toivottavasti tästä on taas suuntaa vain ylöspäin. Mulla on kans kuntoutus edessä vuokraheppasen kanssa. Toivotaan, että sekin menisi hyvin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s