Nallen haava tietenkin tulehtui. Lauantaina käyneen päivystävän eläinlääkärin mielestä penisiliinikuurin aloittaminen ei ollut välttämätöntä ja kuinka ollakaan, jo maanantaina jouduin soittamaan uudestaan lekurin paikalle. Huonosti kävelevä ja selvästi kipuileva hevonen sai neljän päivän kuurin sekä kipulääkettä. Eilen kaikki näyttikin jo paremmalta, mutta tänään hevonen oli (jos mahdollista) vielä huonompi.
Olen ehkä itsekäs ja tiedän, että asiat voisivat olla huonomminkin, mutta kyllä tämä nyt kohtuuttomalta tuntuu. Käyn tallilla aamuin illoin pistämässä Nalleen 20 milliä molemmille puolille kaulaa. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että inhoan piikittämistä. Tänään hain apteekista suun kautta annettavaa kipulääkettä. Kuume olikin noussut yli 39. En edes tiedä mitä tämä kaikki on tähän mennessä taas maksanut, mutta mahdollista on, että kallein osuus (klinikkakäynti) on vielä edessä.
Rahanmeno harmittaa, mutta vieläkin enemmän harmittaa hevosen vaikea olo. Ja kyllä sekin pikkuisen kirpoo, että kaikesta haaveilusta huolimatta en ole päässytkään treenaamaan. Sissin kuolemasta ei ole kuin muutama kuukausi. Nyt tietenkin näen jo sieluni silmin, että tulehdusta ei saada kuriin ja koko jalka on pian mennyttä. Ja ihan vasta muutama päivä sitten olin maailman onnellisin. Kohtuutonta. Ei voi muuta sanoa.
Vertaistukea ratsastajalle 
Voi ei
Kylläpä se nyt vastustaa. Tsemppiä kovasti! Toivotaan että nämä nyt olisi jotain alkuvaikeuksia ja sen jälkeen homma luistaisi helposti.
Kiitos. Toivotaan.
Onkos polle yhtään parempaan päin? Pirullisia kyllä nuo haavat näillä keleillä, aika nopsaan tulehtuvat. Ja sangen kehnoa mäihää koko äksidentti toki muutenkin. Toivottavasti ei ole kovin onnettomuusaltis heppa muuten, joillain yksilöillä tuntuu olevan vähän sellainen paha karma mukana, että aina sattuu ja tapahtuu.
Vastaus löytyy uudemmasta postauksesta…