Iinan Minni-heppa on niin superihana. Kuvitelkaa miten söpö ”miniminni” sille syntyy ensi vuonna. Sain hetkeksi muuta ajateltavaa ja pääsin ratsastamaan pitkästä aikaa. Ihan vähän tuntui jopa siltä, että jospa se elämä tästä vielä hyväksi muuttuu.
Nallen kanssa jatkettiin fyssariarjoitteita. Siitä on tullut ihan mahdoton herkkujen kerjääjä. Olen sortunut kaiken säälin keskellä syöttämään sille huikeat määrät porkkanoita ja muita makupaloja. Kädestä tietenkin. Huh. Täytyy ryhdistäytyä!
Tässä vielä muutama kuva Minnistä. Iinalle kiitos terapiaratsun lainaamisesta. En ehkä sekoakaan. Ainakaan vielä.
Vertaistukea ratsastajalle 