Paha maailma varmaan rankaisee mua välittömästi, mutta uskallan silti sanoa, että tänään oli kiva päivä. Molemmat rakkaat lemmikkini näyttivät niin onnellisilta! Hyvä fiilis pitää nyt tallentaa tiukasti sydämeen, koska voihan olla, että Nalle tulee illalla kolmijalkaisena laitumelta. Tai sitten ei. Joka tapauksessa heikkatarhan pölyt on nyt kopisteltu kavioista ja hevonen palautettu sinne minne se luontaisesti kuuluu.
Laitumellelaskijaisissa ei tällä kertaa nähty vauhdikkaita hetkiä. Nalle otti muutaman raviaskeleen ja upotti nenänsä hyväksyvästi Viljo-ruunan harjaan. 
Sen kerran, kun seison kamera valmiudessa ei tietenkään tapahdu mitään. Toisaalta en toivonutkaan hillitöntä rallia, koska nivelen kuntoa saattaa vain arvailla. Kaikkein mieluiten käärisin koko hevosen kuplamuoviin ja sulkisin sen pehmustettuun huoneeseen koko syksyksi. Taitaa kuitenkin olla niin, että hevosen pitää saada elää hevosen elämää. Varsinkin jos elämästä tulee lyhyt, on sen syytä olla onnellinen.
Sydän kylmänä jätin siis hevosen laitumelle. Jos kinttu ei kestä edes vapaana liikkumista, niin kaikki on joka tapauksessa tuhoon tuomittua. Röntgenlöydöksiä on mahdollista nähdä vasta kuukausien päästä jos koskaan eikä hevonen ole ontunut pariin viikkoon. Jostain on aloitettava.
Pikku-Oliver oli pujahtanut Hennan mukana takalaitumille asti. Oliver ei mielellään tule hevosten lähelle, mikä onkin ihan hyvä. Tänään se kuitenkin olin rohkaissut mielensä ja toimettomalle kameralleni löytyi sittenkin käyttöä.
Tässä vielä pari kuvaa Viljosta ja Nallesta.
Vertaistukea ratsastajalle 
❤️
❤