Tänään ei ole luvassa valokuvataidetta. Olen kuitenkin palannut satulaan. 15-20 minuutin projektiksi kaavailtuun ratsastusretkeen kyllä hujahti kaikkineen toista tuntia. Satulassa vietin tästä ajasta aika tarkalleen viisi minuuttia. Mutta Mitä siitä kertoisin? Kysyjälle vastaisin?
Sanotaanko näin, että kankku kipeänä iltaan ankeen, kuka käski mennä satulaan nousemaan? Ja vaikka hienosti jo ratsastin ja Tuulan kanssa juttelin, niin maastoidun heppani alle tietenkin.
Suomalaiset lyriikat sikseen. Nalle antoi nousta kyytiin todella kiltisti ja ratsastelin tosiaan monta kierrosta ihan löysillä ohjilla ja hyvällä fiiliksellä. Jostain käsittämättömästä päähänpistosta heppa päätti kuitenkin pistää pienet rodeospinningit pystyyn, enkä ollut ollenkaan valmistautunut. Lonkassa on varmaan aamulla melko mojova mustelma, mutta muuten säästyin vammoilta.
Siirryimme helpotetulle tasolle eli talutteluun satula selässä. Menin varmuuden vuoksi aidatulle alueelle, mutta sielläkin voimantuntoonsa noussut Nalle onnistui kiskomaan itsensä irti. Tunnin verran maastakäsittelyharjoituksia johti kuitenkin nöyrtymiseen ja kun vielä saimme Iidan taluttamaan hevosta, uskalsin ottaa uusintayrityksen. Nyt Nalle tallasi jo varsin lauhkeasti maneesia ympäri. Lopetimme muutaman onnistuneen kierroksen jälkeen. Täytynee palata harjoituksiin heti huomenna.
Tälläistä meille tänään. Ehkä huomenna saan kuviakin 🙂
Vertaistukea ratsastajalle 