Me oliverin kanssa kärsimme samasta vaivasta eli patellaluksaatiosta. Oliveria ei ole onneksi tarvise leikata, mutta itse joudun näillä näkymin puukon alle joskus lähitulevaisuudessa. Kyselin hiljattain netin keskustelupalstalla kokemuksia Campbell-Roux-tyyppissistä polvileikkauksista ja kauhistuin. Muutama ratsastusta harrastava kertoi pidättäytyneensä ratsastuksesta jopa 9kk ajan. Oma ajatukseni oli pitää taukoa parin viikon verran, mutta ehkä tästä(kin) on syytä keskustella ortopedin kanssa.
Ratsastin tänään Minnillä puolisen tuntia ilman satulaa ja sain ajatuksen kokeilla, miten Nalle suhtautuisi satulatta menoon. Älkää suotta peljätkö. En ole aikeissa rytyyttää lihasköyhää ruunaani kipeäksi ja haluttomaksi. Olette varmaan huomanneet, että en ratsasta harjoitusravia edes satulan kanssa.
Kokeilin kuitenkin tänään pari kierrosta kaikissa askellajeissa. Ei se hevonen muutamasta pääty-ympyrästä pilalle mene, mutta jatkosuunnitelmani huomioiden on hyvä testata, onko ratsu lapasessa, jos syystä tai toisesta pitäisi edetä käyntiä kovempaa. Ja pysyykö kuski kyydissä.
Tulevaisuudessa haluan, että uskallan kävelyttää heppani maastossa vaikka pelkkä viltti selässä. Miksikö? Koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Paljon pitkiä metsäkävelyitä onkin varmaan tiedossa, jos leikkaukseen joudun. Osa ehkä muistaa, etten voinut polvivammakesänä käyttää oikeaa jalustinta pitkään aikaan 😦 Saa nähdä, miten pahassa tapauksessa hoidan hepan muun liikutuksen. En ottanut kuukausi sitten leikkaukseen menoa edistäessäni ollenkaan huomioon sitä mahdollisuutta, että Nalle paranisi treenikuntoon. Nyt se kuitenkin alkaa vaikuttaa ihan mahdolliselta.
Milloinkahan minusta tuli tällainen pessimisti? No ainakin Nalle yllätti olemalla oikein kiltti ja rauhallinen. Itse olen kaikesta huolimatta niin huonolla tuulella, että paras varmaan vastata fb:n positiivisuushaasteeseen vasta huomenna, päivistä parhaimapana eli perjantaina 😉
Vertaistukea ratsastajalle 