Lopultakin ratsastuskuvia

Fb-kaverit ovat varmaan jo saaneet tarpeekseen mun hevospäivityksistä ja uusista kuvista, mutta kenties jokunen blogin lukija on saattanut kaipailla ratsastuskuvia Nallesta. Tässäpä nyt muutama kuva tämän päivän ratsastuksesta. Meillä on tallilla kentän pohja ollut remontissa ja siksi kentän reunoilla ei juuri nyt ole aitoja. Heppa käyttäytyi kuitenkin hienosti. Ratsastin muutamia siirtymiä sekä askellajit läpi. Eilen vietimme vapaapäivää, mutta toissapäivänä käväistiin pitkällä maastokävelyllä ja sitä edellisenä päivänä ratsastin hieman koulua maneesissa. Saa nähdä pääsisinkö viikonloppuna jo hieman hyppäämään. Olisi mukava käydä myös muutamat kisat tässä syksyllä. Ainakin mikäli hevonen pysyy hanskassa ja muutenkin kaikki menee hyvin 🙂 Tässä siis niitä kuvia.

IMG_7532 IMG_7538 IMG_7560 IMG_7575 IMG_7579 IMG_7585 IMG_7596

Advertisement
Kategoria(t): Syksy | 4 kommenttia

Laitumelle

Uusi ruunani on kulkenut lyhyen elämänsä aikana jo useammalla nimellä. Pienestä kömmähdyksestä johtuen Tompasta tuli joulun aikoihin Teemu ja tietoisesta päätöksestä johtuen Teemu nimestä luovuttiin heti maanantaina. Ensinnäkin sukulaisissani ja ystäväpiirissäni on liian monta Teemua. Toisekseen halusin hevoselle nimen, joka jotenkin mielestäni kuvaa sen ulkoista olemusta.

Nimet ovat makuasioita, mutta monta tonnia köyhtyneenä katson olevani oikeutettu kutsumaan hevostani vaikka Meetwurstiksi 😀 Mielestäni iso, karhumainen ruunani voi hienosti totella tästä eteenpäin nimeä Nalle. Jokunen saattoi nieleskellä, mutta kaikkeen tottuu. Sitä paitsi nimi kulkee suvussa. Isälläni oli lapsena koira, jota kutsuttiin Nalleksi.

Saisin ehkä olla kiinnostuneempi myös muista tallimme hevosista ja niiden nimistä. Tänään opint mm. sen, että Hamppi on ruuna. Viime vuonna sentään tiedostin, että Hamppi ja Harmo eivät ole kaksi eri hevosta 😀 Sorry muutenkin sekoiluni viime aikoina. Kesäloma on pehmittänyt pääni. Onneksi työt alkoivat ja tänään pääsin vihdoin tapaamaan uutta valvontaryhmääni.

Tässä laiduntaa Hamppi/Harmo. Aasinsiltana lapsuuteen kerrottakoon, että minulla oli tarhaikäisenä Harmo niminen lelukoira (ehdottomasti tyttö), jonka ahneuksissani myin siskolleni yhdestä karkista. Että näin.

Tässä laiduntaa Hamppi/Harmo. Aasinsiltana lapsuuteen kerrottakoon, että minulla oli tarhaikäisenä Harmo niminen lelukoira (ehdottomasti tyttö), jonka ahneuksissani myin siskolleni yhdestä karkista. Että näin.

Mukavaa kouluvuotta kaikille opintonsa aloittaneille tai niitä jatkaneille. Jos vaikka koulu ei aina maistukaan, niin aina on sentään kiva nähdä kavereita. Samaa mieltä oli Nalle, joka vihdoin muutaman päivän tarhailun jälkeen pääsi kavereiden kanssa laitumelle. Uusi lauma otti tulokkaan hienosti vastaan ja iltapäivä jatkui sulassa sovussa ruohoa maistellen.

IMG_7499 IMG_7500 IMG_7501 IMG_7503 IMG_7504 IMG_7506 IMG_7518

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi

Oma valinta, huoli ja onni

Jalka poikki tai vähintään ähky. Tai sitten polle vaan ottaa urinkoa :D Ekat päivät on aina hysteerisimpiä...

Jalka poikki tai vähintään ähky. Tai sitten polle vaan ottaa aurinkoa 😀 Ekat päivät on aina hysteerisimpiä…

Oman hevosen aiheuttamaa tunneskaalaa on vaikea kuvailla asiaan vihkiytymättömälle. Valtavan pelon ja epävarmuuden tasoittaa hetkessä kisakentällä onnistunut kaksi minuuttinen tai valmentajan kannustavat sanat. Maksamme kaikki rahamme, murehdimme ja iloitsemme. Sellaisia hevosten omistajat ovat.

Viime kädessä hevosen ostaminen on aina riski. Sittenkin, jos on mielestään minimoinut kaikki mahdolliset riskit, saattaa hevonen peruuttaa kuljetusautosta jalkansa poikki tai löytyä suolet solmussa karsinansa pohjalta. Joskus on kuunneltava sydäntään. Hyvät neuvot ovat kalliit, mutta oma valinta, on se oikea tai väärä, on helpompi kestää.

Nuori, vasta sisäänratsastettu hevoseni on riski. Kenties jopa virhe. Tai sitten tein elämäni parhaat kaupat. Aika näyttää. Mutta siinä se kuitenkin on. Hevonen, joka kaipaa hoitoani, jakaa yhteiset harjoituksemme ja tuottaa tulevaisuudessa kaikki ne tunneskaalat, joille minulla hevosen omistajana on merkitystä. Valinta on oma ja niin on myös jokainen huoli ja jokainen onnellinen hetki. Enkä ole kuukausiin ollut onnellisempi kuin nyt.

http://www.sukuposti.net/hevoset/st-qualitas/910371

 

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | 8 kommenttia

Olet tässä

olet tässä

Tämä töherrys löytyy Joensuun kotini takana kulkevan kadun kivilaatasta. Mahtoikohan mokoman vandalismin takana oleva tyyppi itsekään arvata kuinka terävästi asian ytimeen hän lopulta osui?

Meillä ihmisillä on tapana tähyillä jonnekin tulevaisuuteen jossa hyvät ja tavoittelemisen arvoiset tapahtumat odottavat. Tai vastaavasti haikailemme jotain mennyttä ja muistelemme vanhoja hyviä aikoja. Tässä sinä kuitenkin olet. Tässä on se hetki, josta pitäisi repiä merkitys elämälle. Unelmat potkivat toki eteenpäin ja muistoista poimitaan ne rakennusaineet, jotka tekevät meistä sellaisia kun olemme, mutta niiden kustannuksella ei pitäisi unohtaa tätä hetkeä. Menneessä tai tulevassa ei voi elää. Tässä hetkessä voi.

Jos onni käy, aion tyhjentää lähes koko säästötilini muutaman päivän kuluttua uuteen hevoseen. Onniko? Vai kenties olen tullut hulluksi, ajattelisi moni. Miksi en alkaisi asunto- tai eläkesäästäjäksi sen sijaan? Eivätkö menenet vuodet epäonnisena hevosenomistajana opettaneet minulle mitään?

On vaarallista kehottaa ketään tarttumaan hetkeen. Carpe diem! Peliriippuvaiset, narkomaanit ja muuta ongelmien keskellä painivat ihmiset tuntuvat ymmärtävän ajatuksen hetkessä elämisestä väärin. Tämä hetki on tietenkin tärkein, mutta tämä hetki ei ole historiasta irrallinen. Lisäksi sillä on seurauksensa tulevaisuudelle. Ehkä juuri siksi tähän hetkeen on suhtauduttava suurella vakavuudella.

Hevoskauppoja suunnitellessani olen joutunut pohtiman surullisen menneisyyden lisäksi myös tulevaisuutta. Olenko kuitenkin valinnut vääränlaisen ratsun. Entä jos kaikki muut ovatkin oikeassa? Entä jos kaikki menee taas väärin? Riittävätkö rahat kun kohta kuitenkin on alettava asuntosäästäjäksi? Hautaisinko koko ajatuksen omasta hevosesta ja eläisin niin kuin oikeasti järkevintä olisi? Ja onnettominta.

Olet kuitenkin tässä! Nyt on se sauma tehdä itsensä onnelliseksi. Kenenkään muun varaan sitä ei pidä täysin ripustaa. Toivon sydämestäni, että 25 vuotta hevosharrastajana, kuusi omaa hevosta, 11 koeratsastusta kuukauden sisällä ja visio siitä, mitä hevoseltani tahdon, ohjaisivat minua kohti oikeaa valintaa. Vääränkin päätöksen kanssa on helpompi elää, kun ratkaisu on aidosti oma.

Toivottavasti tämäkin kuukausi sitten koeratsastamani ihana tamma sai kivan kodin.

Toivottavasti tämäkin kuukausi sitten koeratsastamani ihana tamma sai kivan kodin.

Kerron hevosesta lisää, jos pääsemme maanantain ostotarkastuksen myötä tekemään kauppoja. Tässä kuitenkin pari kuvaa viime viikonlopulta. Silloin Dami-sydänkäpynen pääsi hyppäämään harjoituskisoissa. Tuli taas Sissi kovasti mieleen. Kiitoksia Katille hevosen lainasta 🙂

Damipalkintojenjako

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | 2 kommenttia

Etsitkö hevosta?

Uuden hevosystävän etsintä toi kohdalleni aivan ihanan ruunan, josta ei kuitenkaan tule minulle ratsua. Soisin kyllä tällä mahtavalle yksilölle aktiivisen kodin jonkun esteratsastuksesta kiinnostuneen luota. Ruuna on 8v. ja hyppää aina. Mistä vaan ja mitä vaan. Ruunalla on kisattu muistaakseni ainakin 120cm luokkia, mutta kuten sanottu. Hyppää mitä vaan. Itse kävin ihan amatöörinä kiskaisemassa  tälläarviolta 100-120cm radan ja tuntui kuin olisin ratsastanut hevosella vuosia.

Annan mielelläni myyjän yhteystiedot kiinnostuneille. Kuten oheisesta videosta näkyy, on kesä tuonut tälle pikku kilpurille ”hieman” mahaa, jota kannattaa ensimmäisenä lähteä sulattelemaan, mutta ihanampaa hevosta saa kyllä tässä hintaluokassa hakea!

Mitä sitten itselleni etsin? Kaiken järjen vastaisesti tahtoisin kovasti hevoselleni ainakin 165cm säkäkorkeutta ja reaktiivisuutta. Pitkillä jaloilla ja elegantilla päällä varustettu  hevoseni saisi mielellään nyt tai ainakin tulevaisuudessa ylittää vähintään 110cm esteitä. Hevosen tulisi olla suuresta koostaan huolimatta siro ja kevyt ratsastaa. 11 hevosta koeratsastaneena voin nyt sanoa tietäväni aika tarkasti mitä etsin.

Hevosen ostaminen on täysin järjetöntä puuhaa. Sillä, onko tuleva ostokseni hyvä vai huono ei oikeastaan ole suurempaa merkitystä kenellekään muulle kuin minulle itselleni. Siksi valinnankin pitää olla oma. Myös jokainen euro, jonka tuleva kauramoottorini tylysti nielee on omani. Siksi ei kannata liikaa kuunnella sitä, mitä muut ostoksestasi ovat mieltä. Onneksi omat ystäväni kuuntelevat ja tahtovat aidosti, että oikea hevonen löytyy. Olen saanut valtavasti apua ja aitoa innostusta osakseni. Se tekee hevosen etsimisestä vieläkin mukavampaa. Kiitos kamut ❤

Tämä ihana tamma meni minulta sivusuun ja se harmittaa vieläkin. Onnea kuitenkin hyvistä kaupoista uudelle omistajalle. Toivon teille menestystä kisakentillä ja muutenkin kaikkea hyvää!

Tämä upea tamma meni minulta sivusuun ja se harmittaa vieläkin. Onnea kuitenkin hyvistä kaupoista uudelle omistajalle. Toivon teille menestystä kisakentillä ja muutenkin kaikkea hyvää!

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Yksi kommentti

Ekat kisat takana

Meidän tiimin ekat kisat on nyt onnellisesti ohi. Heppa oli ihan superhyvä verkassa, mutta jäätyi valitettavasti hieman radalla. Pieni jännitys ei meidän fiiliksiä kuitenkaan pilannut. Saimme hakemamme hyväksytyn suorituksen 52,7, vaikka jännityksen takia laukat eivät tahtoneetkaan nousta ja meidän bravuuri eli ravilisäys ei lähtenyt ensinkään vaan päättyi pukitukseen 😀 Kiitokset vielä E:lle hevosen lainasta ja etenkin sen puunauksesta. Vaikka ruusukkeille asti emme yltäneet, oli minun ratsuni silti kaikkein kaunein

Nyt suuntana on mökki ja ensi viikolla pyrähdän pariksi viikoksi Italiaan. Sen jälkeen alkaakin armoton hevosen etsintä ja jotain kivaa Joensuun heppoihin liittyvää on myös mahdollisesti tiedossa loppuksesälle 🙂

White Lord (2) White Lord (5)Kuvat otti Viivi Varis.

Ihanaa juhannusta kaikille!

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi

Kisoloihin

Meikäläisen polte kilpakentille on niin suuri, että koulukisatkin kelpaavat paremman puutteessa. T:n kisadebyytti toteutunee siis torstaina tutustumisluokan kouluohjelmalla Opiston iltakisoissa. Tavoitteena on saada hyväksytty suoritus ja kestää aitojen sisällä (sellaisiahan polle ei ole varmaan koskaan nähnytkään:)

Tänään treenattiin ankarasti oikeankokoiseksi rajatulla kentällä. Kannuksia heppa ei voinut kyllä kertakaikkiaan sietää. Edes pieniä pallopäisiä ei hyväksytty potkimatta enkä täysin ilman kantapäitäkään voinut ratsastaa, joten starttaamme ilman kannuksia. Tämä kaiketi on harjoituskisoissa ihan sallittua.

Käyn varmaan vielä keskiviikkona tekemässä viime hetken harjoitukset. Onpa kyllä hauskaa ja T on ihan loistava. Tietysti etenimme valehtelematta seitsemää eri tahtia ja siirtymät menivät vielä miten sattuu, mutta tällä harjoittelulla on Elisan ja Ellin ruunasta kuoriutunut ihan kelpo kouluheppa. Tässä kuvia ja vähän videotakin 🙂

IMG_6673 IMG_6678 IMG_6704 IMG_6711 IMG_6712 IMG_6714 IMG_6719 IMG_6732

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi

Typerien vetojen kuningatar

Olen kova uhoamaan. Se lienee sukuvika. Isäni on tiettävästi ollut nuorena yhtä yllytyshullu kuin tyttärensäkin. Huonona yhtälönä tähän kaikkeen löytyy luonteestani lisäksi kaksi piirrettä, joiden yhteisvaikutus johtaa aika-ajoin tukaliin tilanteisiin; minulta puuttuu totaalisesti realiteettien taju ja sanalla sanoen olen patalaiska. En myöskään tahdo uskoa viisaampiani ja väärässä olemisen myöntäminen on joskus totaalisen mahdotonta.

Kun nyt sitten pääsiäisenä päätin lyödä perhetuttavan kanssa vetoa, en tietenkään pystynyt edellä kuvatun kaltaiseen itsereflektioon. Minusta 11% painonpudotus juhannusaattoon mennessä kuulosti lasten leikiltä. Kovinkaan ylipainoinen en koe olevani ja mutta hieman timmimpi bikinivartalo ennen Italian matkaa vaikutti siti tavoittelemisen arvoiselta.

Viisas olisi aloittanut operaation sen siliän tien, mutta minä keksin viikosta toiseen syitä, jotka oikeuttivat minut lipsumaan dietin aloittamisesta. Töissä oli rankkaa ja kouluruoka kuitenkin maistui taivaallisen hyvälle. Hevosen kovan kohtalon synnyttämää surua hoidin luonnollisti lukemattomilla herkuilla ja taisin joskus muutaman oluenkin maistaa. Leirikoulussa on turha yrittää laihduttaa. Varsinkin, kun luontaisetuihin kuului poikkeaminen Viking Gracen seisovaan pöytään. Muuttoa ei voi tehdä ilman päivittäistä pizzan syöntiä. Yo-juhlissa suorastaan piti herkutella kaikilla niillä ihanilla pöydän antimilla.

Ja kas. Kesäkuun alussa huomasin, että parin hassun kilon katomista lukuun ottamatta olin edelleen lähtöpisteessä. Aikaa vedon voittamiseen oli enäää vain muutama viikko. Ei varmaan tarvitse mainita, että loman alettua herkkuhammastani kolotti kovempaa kuin koskaan. Totaalinen kieltäytyminen sokerista ja rasvasta on osoittautunut mahdottomaksi. Yhtälön täydentää se tosiasia, että en pidä juuri mistään liikunnasta, jota huonolla polvellani on sallittua harjoittaa. Ratsastus on tietenkin parasta, mutta ilman omaa hevosta, ei ratsastustakaan voi mitenkään sijoittaa osaksi päivittäistä liikuntaa. Tässä kohtaa joudun myös toistamaan itseäni: Olen sanalla sanoen patalaiska.

Vain reilun viikon kuluttua tulee aika astua puntariin. Matka tavoitteeseen ei ole enää tuskaisen pitkä. Vain kaksi kiloa erottaa minut voitosta, mutta totuuden nimissä on sanottava, että painoni on junnannut paikoillaan rapiat puolitoista viikkoa, eikä loppua näy. Tiedän olevani sopivan kokoinen ihan tälläisenäkin. Se ei silti naurata, jos vedon hävinneenä joudun kustantamaan perhetuttavalle ruoat ja juomat koko illaksi yhden päivän ajan Italiassa. Mielelläni laittaisin senkin (noin 100e?) rahan hevostilille, jota olen yrittänyt kartuttaa syksyä ajatellen.

Ehkä minun on vain maksettava oppirahani ja opeteltava uhoamaan vähemmän. Tai sitten syön viikon kaalikeittoa ja toivon parasta. En ole vielä päättänyt. Tätä pohtiessani söin annoksen aivan upeaa pastasalaattia. En tiedä onko tällä avatumisella edes mitään opetusta. Ehkä ainakin se, että on hyvä huomata kelpaavansa sellaisena kuin on. Silloinkin, kun se tulee kalliiksi ;D

Mistäkö haaveilen? No ensisijaisesti tietty uudesta hevosesta, mutta mutta...

Mistäkö haaveilen? No ensisijaisesti tietty uudesta hevosesta, mutta mutta…

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi

Suuri sydän korvaa aika monta nollaa perästä

Ja mitäkö tällä tarkoitan? Ystävämme Taneli-heppa on osoittanutt, että ollakseen kiva harrastekaveri, ei tarvitse välttämättä olla kulmakunnan kallein puoliverinen. Jos hevosella on hypätty vain about puolentusinaa kertaa, voisi kuvitella, että iso kenttä vieraalla tallilla outojen hevosten keskellä pistäisi ratsun kokovartalokipsiin, mutta ei. T vain tallusteli onnellisena ympäriinsä kuin kotonaan. Ei jännittämistä, möllistelyä tai muutakaan epätoivottua.

IMG_6546 IMG_6547 IMG_6559 IMG_6568 IMG_6586

Pääsimme Perälöiden hienojen hevosten sekaan hyppäämään pientä, mutta haastavaa kavalettitehtävää. Kuski kyllä uskalsi epäillä ääneen, että näinköhän heppa selviää kaarevista urista ja jumppasarjoista, mutta ratsu sen sijaan ei tuntunut epäilevän hetkeäkään. Voimaton ja ajoittain melkolailla nelitahtinen laukka ei haitannut menoa, kun T pisteli ennakkoluulottomasti menemään melko kinkkisissäkin väleissä. Me oltiin Elisan kanssa tietenkin hirmuisen ylpeitä.

Kyllä mukavan hevosen kanssa on ihana harrastaa. Harmi kyllä, suunnittelemamme kisastartti jouduttiin perumaan. Samalle viikolle on jo paljon muutakin ohjelmaa, joten harjoituskisoja siirretään tuonnemmaksi. Pääsemme todennäköisesti kuitenkin tekemän yhden koulukisastartin ennen juhannusta. Tähtäimessä olisi näillä näkymin tutustumisluokan kouluohjelma.

Tässä vielä kuvia tämän päivän tehtävistä. Kuvaajana toimi Elisa.

IMG_6563 IMG_6565 IMG_6573 IMG_6576 IMG_6589  IMG_6617Kiitokset jälleen ratsastusopistolle puitteista 🙂

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi

Huh hellettä

Kiskaisin varmaan kaksi litraa vettä ratsastelun lomassa, vaan kylläpä olikin mukavaa. Sää suosi ja pikku-Dami hyppäsi hienosti, vaikka aluksi esteet tietysti hieman pelottivatkin. Rakensimme Damin omistajan Katin kanssa jumppasarjan, johon laitoin ihan tarkoituksella melko naftit välit (3m,3m ja6,5m), koska Damilla on tällä hetkellä jokseenkin paljon enemmän vauhtia kuin esteille tarvittavaa ajattelua 😉

Jännitysmomenttejakin koettiin. Trampoliinista, polkupyörästä ja ravihevosesta toki selvisimme, mutta Damin parhaan ystävän Siiri-ponin pihasta lähtö meinasi laittaa kyllä pasmat sekaisin.

Saimme kuitenkin kasattua itsemme ja treenit onnistuivat oikein mainiosti. Damikin tuntui oivaltavan, että viisainta on vauhdin sijaan hieman ajatella, että millaiseen väliin kintut mahtuvat ja saimme loppuun oikein kivoja pyöreitä hyppyjä pienelle okserille. Kiitokset vaan Katille hevosen lainasta 🙂

IMG_6487 IMG_6493 IMG_6507 IMG_6509 IMG_6525

Kategoria(t): Kevät-kesä 2014 | Kommentoi