Me tehtiin Iinan kanssa tänään pieni maakuntamatka Pohjois-Savon Vieremään. Kilometrejä auton ratissa taittui noin 700. Tämä urakka vaati ainakin kolme palaa Iinan superhyvää pizzaa. Tunsin itseni kerrankin hyödylliseksi, koska meistä kahdesta minä olen vielä toistaiseksi se, jonka ajokortti oikeutta heppatraikun vetämisen.
Iinan mukaan tarttui ihana kolmevuotias tamma, jonka pitkä ravurinharja ei kyllä hurmannut meistä kumpaakaan. Kuontalolle löytyy selitys. Hevosen isäntä oli ehta ravimies. Heppa itsessään oli kyllä aivan hurmaava. Lisäksi ravimiesten suoraviivaisuus jaksaa kyllä aina ilahduttaa; koska tamma oli joskus yksivuotiaana käynyt autokyydillä laitumella, uskalsi isäntä luonnehtia hevostaan kokeneeksi matkustajaksi.
Puoliksi ahdistuneina lähdimme siis matkaan tamma takaloosterissa. Eikä setä puhunut palturia. Ostoksemme hengaili kyydissä niin hiljaa ja rauhallisesti, että hetkittäin epäilin, onko polle enää edes elävien kirjoissa.
Pääsimme kuitenkin turvallisesti kotiin Kuhmoisiin ja hevonen saatiin tarhaan kotiutumaan. Laittaisin kuvia, mutta jostain syystä en saa enää lisättyä blogiin yhtään kuvaa. Kenties olen käyttänyt kuvatilani täyteen.
Jos näin on, on blogini tulevaisuus nyt vaakalaudalla. Mitä ehdotatte ihmiset? Pitäisikö blogia vielä jatkaa? Periaatteessa voin avata uuden blogin samalla tai toisella palvelimella. Vai onkoa kaikki jo kerrottu? Jään miettimään…
Vertaistukea ratsastajalle 
Olisihan se kiva jos jatkaisit. Niin moni hyvä bloggaaja on lopettanut, tietämättä että lukijat janoavat lisää tarinoita 🙂
Ehkä avaan lähiaikoina jatko-osan 🙂
Uus blogi bloggeriin!!!!!!!
Harkitsen. Sinne pitäis osata tehdä joku banneri, enkä yhtään osaa käyttää koko sivustoa saati kuvankäsittelyohjelmia…
Jatkat ehdottomasti!
🙂
Komppaan edellisiä! T:ex-kollega
🙂