Back in business

Tänään ratsastettiin p-kurin seuramestaruuksista. Itse en tietenkään mestaruusjahtiin päässyt osallistumaan, mutta kävin huvikseni hyppäämässä yhden seuraluokan sekä nuorten hevosten alueluokan 90cm.

Usein kisoihin lähtiessa käyn läpi ennen auton käynnistämistä, ettei mitään ole unohtunut. Yksi sangen epätyypillinen varuste jäi kuin jäikin tällä kertaa kotiin. Olin suunnitellut punaisen rusetin sitomista häntään, vaikka Sissi ei potkuherkkä olekaan. Viime aikoina pukittelua on ilmennyt siinä mittakaavassa, että halusin minimoida riskit.

No Rusettia ei ollut matkassa ja aikaa luokan alkuun oli  varsin rajallisesti. Siivouskomerosta paikannettu keltapunainen eristysnauha teipattiin lopulta tiukasti häntään, eikä siinä mitä. Eipähän ollut muilla yhtä hienoa 😀

Verryttelyssä Sissi pukitteli laukannostoissa, mutta hyppäsi tosi mielellään. Ensimmäisessä luokassa radallekin eksyi pukki aika kriittiseen kohtaan ja jouduin ottamaan yhden kiellon siihen.  Muten ensimmäinen luokka oli mielestäni ihan tasapainoinen.

Nuorten hevosten luokassa kiidettiin sitten niin kovaa, ettei pukittelemaan olisi ehtinytkään. Tyylipisteitä ei ainakaan herunut, kun hevonen paahtoi menemään hullunkiilto silmissä ja ratsastaja irtvistellen pidätti kaikin voimin puoli rataa. Sarjaväliin mahtuminen oli korkeamman kädessä ja pari estettä tultiin myös huolella juureen, mutta se ei menoa haitannut.

Tähän on nyt tyytyminen ja kaiketi syytä on ollakin, kun päästiin pitkästä aikaa palkintojenjakoon töllistelemään -Jockey’s ”turvenuija” Pacolady ja kolme kauniisti kiiltelevää muuta ratsua. Tuntui, kuin olisin litimärän karvamadon selässä istunut. Nyt hittovie saa talviturkki lähteä ensi viikolla!

Kuitattiin myös kauniit sellofaaniin käärityt kukkaset. Rehut saatiin kyllä vintata kehään kesken kunniakierroksen, kun sellofaanin rapina laukaisi hevosessani sellaisen primitiivisen pakoreaktion, että harvoinpa on karvamato muuttunut gaselliksi yhtä nopeassa aikataulussa.

Kaunis auringonpaiste kruunasi mukavan päivän. Kiitos vaan Carinalle ja muille avusta. Laittelen lisää kuvia myöhemmin.

P.s. Mikähän siinä on, että silloin kun yrittää mennä hitaasti ja rauhassa tehdä isot tiet ja hyvät pidätteet, tulee niin kova aika, että sillä olisi ratsastettu neljänneksi myös aikuisten hevosten luokassa, jossa oli sama rata.

Advertisement
Kategoria(t): Talvi 2011-2012. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s